Skíma frá Hvannstóði (kuollut 13.1.2010)

Isä Silfurmani frá Findurlandír on musta, 139-senttinen oripoika. Varsinainen komistus on kyseessä - ihan virallisestikin, sillä ori on niittänyt mainetta näyttelyissä hyvän rakenteen ja lennokkaiden askellajien omaavana. "Mani" kilpaili kotimaassaan ahkerasti ja menestyi. Silti se tunnettiin paremmin näyttelyissä saamistaan palkinnoista. Ori onkin kantakirjattu upeasti I-palkinnolla! Kotioloissa, omalla pienellä kotitilallaan, Mani oli säpäkkä, mutta kiltti käsiteltävä. Ratsuna se oli hiukan hankala, eikä sen selkään päässytkään kipuamaan ihan kuka tahansa, lähinnä vain tilan hevosten treenaaja, joka tunsi Manin oikut.

Isänisä Titlingur frá Ey oli poikansa Manin tavoin menestynyt. Näyttelyissä oria ei käytetty, mutta se kisasi ahkerasti askellajiratsastuksen parissa, lähinnä vain passiluokissa, jossa sen lennokasta passia ihasteltiin. Orin kisaura keskeytyi sen jalan venähdettyä pahasti, kun ori oli ollut treenaamassa jäisellä baanalla. Luonteeltaan "Lingur" tai "Titti", kuten sitä joskus kutsuttiin, oli varsinainen herrasmies. Ruunikko ori ei saanut kuin pari jälkeläistä, mutta ne ovat pärjänneet mitä parhaiten kisakentillä.
Isänemä Fjalladís frá Bógotýr eli elämänsä vaellusratsuna, eikä ikinä nähnyt kisakenttiä. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin täysi kymppi, leppoisa ja rauhallinen, tallinsa luottoratsu, jonka selkään pystyi istuttamaan kenet tahansa. 4-käyntisellä tammalla oli todella pehmeä töltti, eikä olekaan ihme miksi se oli kaikkien ratsastajien suosiossa! Tamma oli tarvittaessa niin vauhdikas kuin hidaskin. Fjalladís ehti saamaan elämänsä aikana pari varsaa, joista pari on päässyt kisakentillekin asti, toisin kuin emänsä.

Emä Meyla frá Dindulandír eli Meyla on kimo 144-senttinen suloinen tamma, jossa onkin paljon Skiman näköä. Aktiivisesti kisannut Meyla joutui erään kisan jälkeen liikenneonnettomuuteen, eikä ole sen jälkeen kisakentille astunut, sillä tamma loukkasi toisen etujalkansa niin pahasti. Meyla parani kuitenkin sen verran, että sillä pystyttiin tekemään kevyitä lenkkejä, mutta vaikeaan maastoon, missä se oli ennen usein varmajalkaisena käynyt, ei enää menty. Meyla aloitti siitostamman tehtävät ja on periyttänyt hyvää luonnetta, kestävyyttä ja varmajalkaisuuttaan monille varsoilleen.

Emänisä Lýtir frá Stóra-Langar oli ahkera kisaratsu, mutta ei erityisesti mitenkään tunnettu. Pikkuvoittojen lisäksi se ei saavuttanut mitään erikoista, sillä isoissa kisoissa ori ei menestynyt. Luonteeltaan Lýtir oli ruunamaisen rauhallinen ja helppo käsitellä. Ratsuna ori oli miellyttämishaluinen ja taipuisa. Ori sai muutaman jälkeläisen, mutta niistä on tullut hyväluonteisia ja ihan kivoja kisahevosia.
Emännemä Móa frá Drómundur omasi hyvin tammamaisen luonteen ja osasi olla tarpeen tullessa äkäinenkin. Tamma oli erikoistunut huijaamaan ja petkuttamaan käsittelijöitään, mutta pinnan alla se oli kuitenkin mukava hevonen. Ratsuna Moá oli unelma, mutta parhaimpiin tuloksiin päästiin vain osaavan ratsastajan kanssa. Moa teki pitkän kisauran ja niitti itselleen mainetta. Näin tekivät myös sen kuusi varsaa, jotka kaikki menestyivät kisoissa.